Written on marras, 15, 2015 by in , , ,

Cucina Povera, Mixed Media, Design by Tiina Alvesalo 2015

 

The Painting, Mixed Media. 2014 Tiina Alvesalo.

Ensimmäinen numero julkaistaan yhteistyössä Punaisen Ristin kanssa

Public Action on uusi sosiaalinen innovaatio ja non-profit hanke, johon kuuluu blogi sekä innovatiivisesti toteutettu tabloid -kokoinen sanomalehti. Se haastaa lukijansa, tekijänsä ja kumppaninsa osallistumaan moniarvoisemman yhteiskunnan rakentamiseen. Ajattele, liity ja auta – on julkaisun motto. Public Action keskittyy yksilön, yhteisön ja yritysten hyvinvointiin. Se käsittelee universaaleja yhteiskunnallisia teemoja taiteen, muotoilun ja visuaalisen kulttuurin keinoin.

Public Action erottuu muista mediavalinnoista sen ainutkertaisen visuaalisen rytminsä kautta sekä sillä, että sen formaatti ja teema elää koko ajan ajassa. Ensin syntyy teema, sen jälkeen valikoituu kumppanit, jonka kanssa aihetta on luonteva käsitellä. Ensimmäisen numeron aiheena on Nälkä. Pääpartneriksi lehdelle valikoitui Punainen Risti, jonka Nälkäpäivään lehti istuu luontevasti. Nälkä on läsnä kasvavassa määrin suomalaisiakin arjessa ja siksi lehti kannustaakin inhimillisyyden valoisaan puoleen. Nälkä koetaan myös ei vain perinteisessä kontekstissa, nälkää on toivon nälkä ja nälkää on luovuuden nälkä. Nälkää on yksinäisyys ja väkivalta. Public Action haluaa puhutella ihmisiä keille nälkä tuntuu vieraalta käsitteeltä, mutta jotka todellisuudessa potevat huutavaa nälkää. Lehden pysyvä partneri on Sanomapaino, jonka kanssa ensimmäiseen numeroon on toteutettu ”lukijan henkilökohtainen” Lukemisen nälkä –liite.

Public Action on kutsunut suomalaiset ja kansainväliset visuaalisen kulttuurin ammattilaiset –kuvaajat, kirjoittajat ja taiteilijat ensimmäisen teemanumeron tekoon kertomalla oman näkökulmansa nälästä. Public Action No 1:den tuotantoon osallistuivat mm. Antti Nylén, Malena Mazza, Minna Tervamäki, Aurora Reinhard, Marko Rantanen, Matteo Ferrari, Marica Rosengård, Aleksi Neuvonen, Jiri Geller, Markku Rönkkö, Gerald Steinmetz, Roosa Murto ja Pekka Mustonen. Public Action on kaksikielinen julkaisu jossa sisällön kieli vaihtelee suomesta englantiin. Public Action luo arvoa kumppaneilleen tarjoamalla monimuotoisen julkaisuympäristön: visuaalisen tabloid -lehden, aktiivisen blog -pohjaisen verkkoympäristön ja selektiivisen numerokohtaisen jakelun. Painosmäärä printtilehdelle on kymmenen tuhatta.

Public Action No 1 jaetaan Suomen Punaisen Ristin suurimman vuosittaisen keräyksen Nälkäpäivän 13.-15.9.2012 yhteydessä Helsingissä Designpääkaupungin ruoan ja muotoilun päänäyttämöllä Teurastamon Kellohallissa, Designmuseossa, valikoiduissa taidegallerioissa, sekä Helsinki Design Weekin ja Helsinki World Design Capital 2012 aikana tapahtuvissa näyttelyissä ja tapahtumissa. Ensimmäinen numero tulee myös myyntiin Helsingin Stockmannin Akateemisen Kirjakauppaan hintaan 2 euroa. Kaikki tuotot myynnistä menevät lyhentämättöminä Suomen Punaisen Ristin Katastrofirahastolle.


Public Actionin ensimmäinen numero lanseerataan torstaina 13.9.2012 Lapinlahden sairaalassa klo 17.00-21.00. Carl Ludvig Engelin suunnittelema luostarimainen miljöö muuttuu yhdeksi illaksi designpääkaupunkivuoden mystiseksi näyttämöksi. Sairaalassa toimi viime vuodet myös HUS:n Psykiatrisen osaston Syömishäiriöpoliklinikka. Ajanjakso tilan historiassa joka ottaa hiljaisesti kantaa numeron teemaan. Musiikista lanseeraustilaisuudessa vastaa suomalainen rap-duo Niko & Tapsa.

Lisätiedot:
Tiina Alvesalo, päätoimittaja, kustantaja & luova johtaja

 

 

BY TIINA ALVESALO

Hyvinvointiyhteiskunta ja moderni, eleetön muotoilu. Siinä kaksi asiaa, jotka liitetään pohjoisen Euroopan maihin. Täällä kasvaneet tuntevat myös myytin toisen puolen: korpikulttuurin, propagandan tekijät ja kapinamielen.

Kapinamieli, anarkistinen asenne ja halu ravistella vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja ovat aina synnyttäneet kulttuuriin yllättäviä asioita, olipa kyseessä sitten design, arkkitehtuuri, muoti – tai kokonainen kaupunki ja sen muuttuminen.

Tavallisesti kapinamielen taustalla on pitkään jatkunut staattinen tila, joka toimii lopulta muutokseen johtavana laukaisevana tekijänä.

Yhdistävää muutoshetkille ja -liikkeille on se, että niissä mukana elävät ihmiset eivät voi koskaan olla varmoja siitä, mihin julistus lopulta johtaa. Usein kapinamielisiä yhdistää myös romanttinen usko ja halu toimia, jotta heidän unelmansa jonain päivänä toteutuisivat.

Helsingissä vallitsi 1980-luvun alkupuolella tasapäistävä, jäykkä ja vaatimattomuutta korostava ilmapiiri. Siihen kyllästynyt joukko alakulttuurin radikaaleja – lähinnä taideopiskelijoita ja musiikintekjöitä – synnytti kaupunkiin yöelämää ja klubeja, joita täällä ei oltu aiemmin nähty. Suuren yleisön tietoisuuteen ryhmä tuli muun muassa uudenlaisen musiikin ja taidegallerioissa järjestettyjen performanssien muodossa.

 

Kaupungista tuli radikaali – hetkeksi

Samaan aikaan kulttuurissa ja taloudessa kuohui. Yleisradion monopoli murrettiin radioaalloilla ja uusia lehtiä perustettiin. Jack Helen Brut -niminen poikkitaiteellinen ryhmä ilmaisi itseään liki alasti spektaakkeleissaan ja punkkarit marssivat rauhan puolesta.

Kaikki alkoi oikeastaan vahingossa Uusi laulu -lehden järjestämistä juhlista Helsingin Klippanilla heinäkuussa 1981. Juhlan julistus kuului: ”Tyyli on köyhän perusoikeus”, ja se tunnuksenaan synkkäasuiset radikaalit taistelivat kohti sallivampaa tulevaisuutta.

Mielikuvituksellisiin vaatteisiin pukeutunutta ryhmää alettiin kutsua muun muassa futuristeiksi, uusromantikoiksi, gooteiksi ja mustahuuliksi. Tyylin lähtökohtana oli, että jokainen yksilö oli oma taideteoksensa. Perusväri henkistä kodittomuutta tunteneille oli musta.

Tämä tyyliniekkojen liike antoi siihen kuuluneille tunteen uudesta kodista ja vapaudesta kuulua joukkoon, olla sitä mitä haluaa. Kapinan taustalla oli ehkä tasapäistävän suomalaisen kulttuurin synnyttämää ahdistusta ja halu luoda uutta: muotia, taidetta, omaa muotokieltä ja rockelämää.

Hetken Helsinki oli kuin Berliini sotien välillä: erilaisten ihmisryhmien kohtaamisia, ideoita ja yöbileitä kylmän sodan ja George Orwellin 1984-teoksen sävyttämässä tunnelmassa.

Mustanpuhuva liikehdintä ja uho kesti kuitenkin vain lyhyen aikaa. Aatteet ja vaatteet vanhenivat pian ja futuristien katumuodista tuli osa valtavirtaa.

Kuusi vuosikymmentä aikaisemmin, 1920-luvulla, Suomessa oli vaikuttanut vastaavanlainen joukko nuoria kirjailijoita, muusikoita ja taiteilijoita, joka kapinoi itsensä eroon sen aikaisesta korpikulttuurista ja pyrki määrittelemään suomalaisuuden urbanisoitumisen ja modernin taiteen kautta.

Tulenkantajiksi itseään kutsunut joukko imi itseensä Euroopassa kuohuvia muoti-ilmiöitä, esimerkiksi Filippo Tommason julkaisemaa futuristista ja Tristan Tzaran dadaistista manifestia, kunnes jäsenten yhteinen taival päättyi 30-luvun alussa.

Hieman tämän jälkeen kolme nuorta kapinamielistä idealistia, Alvar Aalto, Maire Gullichsen ja Nils-Gustav Hahl, päättivät perustaa yrityksen, josta tulisi uuden asumisideologian propagandakeskus. Artek oli syntynyt.

Samalla syntyi aikansa anarkisteja inspiroinut liikesuunnitelma, joka oli jaettu kolmeen osaan: taiteeseen, arkkitehtuuriin ja designiin sekä propagandaan. Joukon unelmana oli luoda arkiympäristö, jossa eri taidelajien synteesit vaikuttaisivat arkkitehtuurin ja muotoilun kehitykseen.

Harmaata arkea 1960-luvun lopulla ravisteli Helsingin akateemisen sivistyneistön piirissä syntynyt kulttuuri- ja opiskelijaradikalismi. Tuon ajan hipsterit ilmaisivat itseään boheemin pukeutumisen lisäksi protestilauluilla ja pasifismilla.

Meidän ajassamme 2010-luvulla on aika jälleen ajatella, julistaa ja toimia. Olemme palanneet yhteiskunnallisesti aktiiviseen ilmapiiriin, jossa politiikka, ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset kiinnostavat ja nostavat hieman kapinamieltäkin.

Helsinki näyttäytyy kulttuurien monimuotoisena näyteikkunana, jossa katutason julistukset ovat arkipäivää. Ilmapiiri on inspiroiva, kun nuoret suunnittelijat, muotoilijat, muodin tekijät ja designyhteisöt luovat uudenlaista estetiikkaa, esineitä ja kokonaista kaupunkia.

Minun Helsinkini on muuttunut avoimeksi maailman designpääkaupungiksi, jossa tyyli, muoto ja visio ovat vapaita. Kaupunki on kuitenkin kaukana maailman energisistä keskuksista – ehkä siksi henkinen ilmapiiri on myös jossain määrin jäykkä ja sisäänpäin kääntynyt.

Designin olisi mielestäni jälleen radikalisoiduttava. Se on ajatus, jossa tulisi nykyistä olla enemmän sydän mukana. Tarvitaan rohkeutta ja julistusta. Hyssyttelyä ja kuoliaaksi halaamista olemme nähneet tarpeeksi.

Meneillään oleva designvuosi kaipaa älykästä sisältöä ja oikeaa asennetta. Valtavirran sijaan meidän tulisi jälleen suunnata katseet pienten marginaalisten ryhmien suuntaan ja inspiroitua ja oppia heiltä.

Designanarkiaa. Älykäs anarkia on vastustamaton yhdistelmä. Meillä on siihen kaikki edellytykset.

Edessä voi olla jotain, mitä kukaan ei pysty ennustamaan.

Tiina Alvesalo is founder and editor-in-chief of ARTEK Manifest Magazine.

HELSINKI, Photography by SARI POIJÄRVI, All Rights Reserved.

HELSINKI,Photography by SARI POIJÄRVI, All Rights Reserved.

New Romanticks At Helsinki, Photography by Stefan Bremer. All Rights Reserved.

New Romanticks At Helsinki, Photography by Stefan Bremer. All Rights Reserved.