ARTEK Dialogi, Text by 2011 Tiina Alvesalo

 

Dialogi 2 Artek, Esplanadin myymälä 13.9. 2011 Helsinki

JOHDANTO:

Artek ja Vitra jakavat hyvin samankaltaisen taustan. Toisaalta ne ovat kokoluokaltaan ja markkinasijainniltaan hieman eri asemissa kansainvälisessä kentässä.

Artek syntyi 1930 –luvulla lähes perheyhteisöllisissä merkeissä. Siitä lähtien se on aina ollut henkiseltä pääomaltaan suuri ja maineeltaan tunnettu. Artekille instituution viitta on ollut yhtä lailla taakka ja etu.

Artekin aikaansa edellä olleet perustajat uskoivat taiteiden synteesiin. Funktionalismin hengessä laadittu Artekin perustamiskirja, eli ”Manifesti”, syntyi yrityksen perustamisen yhteydessä vuonna 1935.

Artekin alkuperäiset arvot ja tavoitteet ovat vieläkin tärkeä osa tämän päivän Artekia. Yrityksen juuret ovat kansainvälisessä yhteisössä, jonka jäsenet olivat arkkitehtejä, muotoilijoita, teoreetikkoja, taiteilijoita ja taiteentuntijoita.

Artekin kotimarkkina on 5 miljoonan asukkaan maa ja maailmalle lähtö on vaatinut aina kulttuuri, kieli- ja businessosaamista ihan toisissa mittasuhteissa kuin eurooppalaisilta toimijoilta.

Vitra puolestaan on 50 -luvulta lähtien ollut vahvasti kasvuhakuinen. Vitra on perheyritys, joka on ollut alusta lähtien Euroopassa keskeisen sijaintinsa kautta lähellä kansainvälistä markkinaa.

Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg: ”Tervetuloa Artekin Dialogi 2 tilaisuuteen. Tänään meidän ideamme on luoda dialogia tärkeitten ulkomaalaisten vieraidemme ja kotimaisten puhujiemme avulla. Meillä on täällä paikalla mielenkiintoisia ryhmä ihmisiä, jotka toimivat liiketoimintayritysten, instituutioiden ja designyritysten välimaastossa. Niin Artekilla kuin Vitralla on merkittävä sivistyksellinen ja kasvatuksellinen rooli designkulttuurissa ja designymmärryksessä. Keskustelun avulla haluamme ymmärtää missä vaiheessa kuljemme päällekkäisissä rooleissa, mikä on instituutioiden – ja mikä on yritysten rooli. Keskustelun moderaattorina toimii Suomen Rakennustaiteen johtaja Juulia Kauste.

Juulia Kauste: ”Puhujina meillä on täällä tänään Alvar Aalto -säätiön ja -museon johtaja Susanna Pettersson, Vitra –museon kuraattori Jochen Eisenbrand ja Vitra –museon tutkimusjohtaja Anniina Koivu sekä Artekin muotoilujohtaja Ville Kokkonen. Aluksi haluaisin kuulla teiltä jokaiselta hiukan taustaa ja historiaa yrityksestä, jota edustatte. Jochen, voisitko aloittaa keskustelun kertomalla hiukan Vitra –museon historiasta.”

Jochen Eisenbrand: ”Vitra Design -museo on perustettu vuonna 1989, kun Vitran toimitusjohtaja Rolf Fehlbaum oli kerännyt jo jonkin aikaa yhtiön kehitykseen vaikuttaneiden designereitten Charles ja Ray Eamesin, George Nelsonin, Alvar Aallon ja Jean Prouvéen designia. Museon kokoelma käsittää laajan valikoiman yksityisten kerääjien ja Fehlbaumin, Vitran omistajan keräämiä huonekaluja ja sisustusmuotoilua. Yhdessä Fehlbaum ja Vitra Design –museon johtaja Alexander von Vegesack kehittivät nykyisen idean, joka perustuu yksityisen showroomin sijaan yleisölle auki olevaan museoon . Vitra museon rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Frank. O. Gehry. Museo sijaitsee Sveitsissä, Baselin kaupungissa, lähellä Sveitsin, Saksan ja Ranskan yhtymäkohtaa. Vitra Design –museo rahoittaa toimintansa sekä Vitra –yhtiön partneruudella että myymällä näyttelyitä muille maailman museoille. Vitra järjestää kymmeniä kiertäviä näyttelyjä vuodessa, sen aktiviteettiin kuuluu näyttelyjen lisäksi julkaisujen ja workshoppien tuottaminen sekä arkiston ja kirjaston ylläpito.”

Juulia: ”Kertoisitko sinä Anniina Koivu hiukan tarkemmin miten Vitra Design museo liittyy laajemmin Vitran projekteihin?”

Anniina Koivu: ”Vitran projekti alkoi alun perin oikeastaan Rolf Felbaumin isästä, jolla oli aikoinaan kauppa Baselin alueella. Hän matkusti New Yorkiin, löysi sieltä Charles Eamesin tuotteita myyvän liikkeen ja rakastui välittömästi näkemäänsä. Hän hankki lisenssin Eamesin tuotteisiin välittömästi ja alkoi tuottaa ja myydä niitä Euroopan markkinoille. Myöhemmin mukaan tulivat ranskalaisen Jean Prouvéen klassikot ja tästä alkoi Vitra klassikkohuonekalukokoelman kehitys. Kun suuri osa Vitran kokoelmista tuhoutui tulipalossa ja yhtiön piti rakentaa uusi talo, syntyi ajatus museon perustamisesta. Frank Gehryn suunnitteli Vitra talon ja rakennuksesta tuli lopulta ikoni. Vitra projekti syntyi designereitten tarpeesta suunnitella tiloja, mutta kaikki Vitran eri elementit: kaupat, museo ja kokoelmat palvelevat myös laajempaa designista kiinnostunutta yleisöä.”

Juulia: ”Siinä oli kattava läpileikkaus Vitran taustasta. Kertoisitko sinä Ville Kokkonen meille Artekista juurista.”

Ville Kokkonen: ”Artek täytti  viime vuonna 75-vuotta. Yhtiön perustivat vuonna 1935 Alvar Aalto, Aino Aalto, Nils-Gustav Hahl ja Maire Gullichsen. Jo alkuvuosinaan Artek oli enemmänkin propagandakeskus, jonka tehtävänä oli sivistää, opettaa ja kultivoida ihmisiä. Artekin rooli Suomessa ei ollut vain huonekalujen valmistamista ja myymistä, vaan myös sen rooli oli myös näyttelyiden järjestämistä ja kuratoimista. Artekin tehtävä oli järjestää myös kansainvälisiä taidenäyttelyitä, myydä tuotteita ja taidetta showroomeissa kaupoissa ja gallerioissa Suomessa. Artek on ollut 1970 –luvulta lähtien laajemman yleisön tiedossa. Olemme oppineet tuntemaan Aallon huonekalut, mutta ennen kaikkea Artek on opettanut meitä ymmärtämään, mitä hyvä design merkitsee. Artek sama kuin 50-, 60-, ja 70-luvulla, mutta nykyään Artek elää ajassa ja kehittyy aktiivisesti. Nykyään Artekilla on pääroolissa alan huippu suunnittelijoita mm. Harri Koskisesta Enzo Mariin,  ja monia muita tunnettuja muotoilijoita ja arkkitehteja. Tänä vuonna Artek on hankkinut Ilmari Tapiovaaran kokoelman portfolioonsa. Elegantti Tapiovaaran kokoelma sopii hyvin Alvar Aallon tuotteiden rinnalle.”

Juulia: ”Nyt yleisö on varmasti aistinut designin ja arkkitehtuurin roolin Artekissa. Haluaisinkin kuulla Alvar Aalto museon johtajan Susanna Pettersonin kertovan museon missiosta.”

Susanna Petterson: ”Jos Artek on 75 -vuotias särmikäs ”grand old man”, niin Alvar Aalto museo on 45 -vuotias keski-ikäinen pikkuveli, joka menee vauhdilla tällä hetkellä eteenpäin. Täällä Helsingin Alvar Aalto museossa sijaitsee Alvar Aallon kotitalo ja studio. Jyväskylässä sijaitsee Aallon koetalo ja Alvar Aalto säätiön arkisto. Museolla on neljä avainprosessia. Ensinnäkin Alvar Aalto museolla on paras mahdollinen kokoelma maailmassa Aallon piirustuksia, valokuvia, tuotteita mukaan luettuna Artekin kokoelma. Me työskentelemme kovasti sen eteen, että kaikilla olisi mahdollisuus päästä näkemään kokoelmat tulevaisuudessa netissä museon omilla verkkosivuilla. Toiseksi meidän tehtävämme on rakentaa kaikin tavoin Alvar Aallon perintöä, suojella ja restauroida Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia, jotka vanhenevat koko ajan. Meidän täytyy keskittyä myös yhä enemmän siihen, että voimme osoittaa ja muistuttaa kuinka relevantti Alvar Aalto on yhä nykypäivänä monille eri aloille. Neljäs prosessi on Alvar Aalto -akatemia ja tutkimus, jotka näkyvät yleisölle kokoelmien esillepanoina, näyttelyinä sekä Aallon tuotannosta kertovina julkaisuina. Arkisto- ja esinekokoelmat muodostavat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen tutkimusaineiston, joka on kansainvälisen tutkijayhteisön käytettävissä. Kaiken kaikkiaan. Meidän tehtävämme on edistää arkkitehtuurin ja designin oppimista, joka yhdistää meitä vahvasti myös Artekin kanssa.”

Juulia: ”Kuultuamme Vitran, Artekin ja Aalto museon puheenvuorot. Tässä vaiheessa onkin hyvä keskustella siitä, miten klassikko tehdään ja miten tulevaisuutta rakennetaan klassikoiden varassa? Ja miten näyttelyitä käytetään mediana? Miten tämä voi olla menestyksellistä esimerkiksi laajemmissa Vitran projekteissa? Sinä Jochen voisit kertoa jotain tästä asiasta.”

Jochen: ”Työskentelemällä Vitra Design –museossa olemme vapaita kaupallisista paineista. Emme ole perinteisessä mielessä yhtiö museo, joten emme ole myöskään sidottu yhtiön historiaan, joten voimme työskennellä valiten näyttelyiden aiheet ja teemat vapaasti. Hyvin usein toteutammekin näyttelyitä, joilla ei ole suoranaista yhteyttä Vitran kokoelmaan. Vitra esiintyy näyttelyissä enemmänkin yhtiönä, joka välittää ja on kiinnostunut designista.”

Juulia: ”Voisitko sinä Susanna valottaa asiaa tässä vaiheessa omasta näkökulmastasi?”

Susanna: ”Kun puhutaan museoiden historiasta 1900-luvulta lähtien, meidän on hyvä muistaa, että ensimmäiset designiin erikoistuneet museot syntyivät vasta sodan jälkeen 1950-luvulla. Museoiden rooli on kulttuurissamme erittäin tärkeä ennen kaikkea opetuksellisessa mielessä sekä yleisölle että designereille itselleen. Suurin osa myöhemmin syntyneistä designmuseoista kuten Vitra Design -museo ja Lontoon Design –museo ovat molemmat hyviä esimerkkejä nuorista, dynaamisista ja tuoreista museoista.”

Juulia: ”Miten sinä Ville näet designin opetuksellisen roolin?”

Ville: ”Opetuksellinen rooli on aina ollut hyvin merkittävä Artekissa, koska myymme pääasiallisesti historiallisesti tärkeitä kappaleita. Historiallisesta näkökulmasta katsottuna meidän täytyy opettaa yleisöä ymmärtämään designia paremmin. Kerromme asiakkaillemme mistä meidän designtuotteet tulevat ja mistä niiden arvo syntyy. Tulevaisuudessa meille on hyvin tärkeätä, että kasvatamme Artekin roolia ennen kaikkea tässä opetuksellisessa mielessä. Tavoitteenamme vahvistaa tätä roolia jatkuvasti.”

Julia: ”Mitä klassikot merkitsevät Vitralle?”

Annina: ”Kun puhutaan klassikoista, sillä ei tarkoiteta muotia tai vintagea. Klassikon tuntee siitä, että se tuntuu vuosien jälkeen ajankohtaiselta ja hyvältä. Ihmiset kyllästyvät usein huonekaluihin, mutta sellaisiin klassikoihin kuten Eamesiin tai Alvar Aaaltoon ei kyllästytä. Klassikoita täytyy mielestäni pitää hengissä ja sen vuoksi hyväksyn myös sen, että niitä tehdään uustuotantona. Olisin kuitenkin hyvin kriittinen, sen suhteen, kuinka paljon klassikkoja saisi muuttaa. Vitraa ja Artekia yhdistää se, että meillä molemmilla on osia kokoelmassa, mitä me emme myy. Minusta se on lahja, että meillä on sekä uutta ja vanhaa kokoelmassa. Aivan edessäsi. Fantastista!”

Teksti: Tiina Alvesalo

Written on loka, 26, 2011 by in ,

ARTEK White, Text by 2011 Tiina Alvesalo, Photo Artek.

The decisive factor in the development of new products is the value of their newness, says Ville Kokkonen, Design Director at Artek. “If the product, the space or the service does not offer any improvement compared to its predecessor, its design will remain marginal, a form of opinionated formalism.”

Kokkonen has designed a new range of light fittings for Artek, entitled White, in which the Bright White 1 table lamp has been medically certified. The product family consists of high-luminosity lighting devices whose design starts from the properties of the space and the target of lighting. The unpretentious and elegant pendant, wall and table lamps can be used both as work lamps and as fixtures for domestic interiors.

Kokkonen spent nearly two years designing the White product range, a time span which is rare nowadays. The project included an extensive research phase complete with applied ethnographic testing. Observing human behaviour holds a special interest for Kokkonen. He is also enthusiastic about the architecture of antiquity and of the 15th and 16th centuries, when people thought differently about light and space. The solutions of those periods still astonish us today.

One of Kokkonen’s challenges was how to justify the integration of the new product into Artek’s existing collection. “We did not want to create a new product if it didn’t fit into place with the rest. We always try to design a product for a specific type of place, or to see if we have a distinct need for a product of that sort.” Artek did not have in its collection lamps for lighting large spaces, and most of the existing lamps are pendants. “The majority of them are from the 1940s–50s and are designed to use incandescent light bulbs. Artek lamps also have a certain decorative aspect to them, so we clearly had a gap also in our product family,” Kokkonen says.

Right at the beginning of the research phase Kokkonen came to think of bright light lamps. Looking at the topic in depth, he noticed that the design of all bright light lamps on the market followed what he calls “modern home appliance aesthetic”. Moreover, the quality of the light was seldom considered thoroughly enough. Artek Studio conducted a user survey among colleagues, acquaintances, friends and employees: how do people use light at work, at leisure, at home, in the office, in other places? One important discovery was that if someone has a light therapy lamp, it is stashed away after use.

Kokkonen wanted to design a lamp which would be more like a piece of furniture than a technical device. As the goal was to obtain medical certification for the lamp, the sense of it being an instrument was something to be avoided. “Wellness products are undergoing a paradigm shift. The health impacts of light, clean indoor air, energy consumption, physical and mental health, these are all vitally important things for everyone of us. And yet there are less and less products available that would be understated and utilitarian. Maybe that’s because they are more demanding to design.”

Kokkonen says that the white colour of the new product family was an important choice, because colours add abstractness. A wooden finish would have given different aesthetic associations and material dimension to the product, which in this case might have detracted from its directness. The inside of the lamps in the White series is designed to reflect white light. This reinforces the idea that the lamp is an unidentified product whose sole purpose is to provide a frame for the light. One goal was to develop a tentative typology for bright light lamps. “Many existing light therapy lamps project the light up, down and to the sides. One of the design criteria for the Bright White 1 was that the light should not disturb anyone else. ”The solution was to make the White 1 casing deeper. Mounting the fluorescent tubes at the back made the light cone sufficiently narrow. The light interface is made as graphical as possible to create a seamless blend of two tones of white. The thin veneered plywood acts as an insulator, preventing the lamp from overheating, keeping the lamp pleasant to the touch.

To the question for whom White is designed, Kokkonen replies without hesitation: ”No doubt about it: for everyone.” We can no longer speak about consumers of a specific profile or clear-cut consumer groups. Consumer choices are today governed by the individual’s values and living environment.

Kokkonen takes an optimistic view of the diversity of the design processes in the future. He believes that cooperation between experts and organisations coming from different disciplines will increase. Personally, his preference is to work with engineers, artists and researchers. “When we were designing the bright light product family, we got a lot of scientific data on the secretion of melatonin and cortisone, on how our behaviour is affected by the long dark winters in the north, leading to insomnia, eating disorders and depression.” The research results played a decisive role in the design process of the White collection.

Along with industrial design, Kokkonen has a keen interest in works which require a specific apprehension. One of these is space-related art, which he has been following for some time. Artists James Turrell and Robert Irwin have both addressed the theme of light and space. “I am not so much interested in artists as in certain individual works which are convincing and affecting in their hard-to-achieve simplicity. Because artists have no given parameters or briefs they must follow, the works they produce have to be almost preternaturally successful on every level: details, scale, novelty, and above all execution,” Kokkonen sums up.

Text by Tiina Alvesalo

ARTEK Documentary about Ilmari Tapiovaara, Drirected by Ville Tanttu, Editorial And SnapShot Photography, 2011 Tiina Alvesalo.